maanantaina, syyskuuta 29

Meikkimeme





1. Varhaisin meikkimuistosi:

Ala-asteella, varmaankin viidennellä luokalla, kun diskoon oli pakko alkaa meikkaamaan. Vaaleansinistä luomiväriä ja sinistä ripsaria siis vain oikein kunnolla naamaan ja bilettämään! Oi niitä aikoja <3>2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?
Ei löydy, mä en juurikaan kanna meikkejä mukanani. Puuteri ja huulirasva voi löytyä, mutta muuten tyydyn siihen, miltä näytän. Olen laiska korjailemaan meikkiäni ja se saa siis olla sellaisenaan koko päivän.

3. Lempituoksusi?
Lanvin ja Versace tekevät suosikkituoksuni, tosin Viktor & Rolfinkin on ihana... eli en osaa sanoa yhtä suosikkia, koska vaihtelen sitä joka päivä.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?
Sopivansävyinen puuteri ja kulmakynä. Luonnolliset kulmat ja hiukan ehostettu iho tekevät ihmeitä kelle hyvänsä.

5. Uusin kauneuslöytösi?
Poskipuna. Kammosin sitä vielä jokin aika sitten, mutta sitten keksin, kuinka kivaa sellainen highlight-poskipuna-asia oikeastaan onkaan. Sitten kaikki valopuuterit yms.

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?
Meikkivoiteet hyvinkin usein, koska oon niin kalpea, että suurin osa voiteista on aivan liian tummia mulle.

7. Meikkivoiteella vai ilman?
Mineraalimeikkivoiteella

8. Eyeliner vai kajal?
Molemmat, eyeliner pysyy paremmin, mut tykkään enemmän kajalin jäljestä

9. Tuote jota ilman et tulisi toimeen?
Huulirasva ja kulmakynä

10. Tuote, jota haluat vielä koittaa?
Valokynää, kunhan vain opin ensin käyttämään sitä kunnolla

torstaina, syyskuuta 25

You are my favourite superhero[ine]

Ja jälleen löytyi Suomen niemeltä oman ikäpolven herra, joka ei tajunnut tappaa itseään kaikessa hiljaisuudessa, vaan päätti päästää muutaman muunkin hengiltä siinä sivussa. On ihan mielenkiintoista seurata sivusta, kuinka meillä 80-luvun lapsilla, jotka nyt täysi-ikään ovat ehtineet, alkaa mielenterveys lahoamaan ja seuraukset ovat jotain muuta kuin terveellä järjellä ymmärrettäviä.
Kuitenkin mä seuraan hampaita yhteen purren sitä mautonta revittelyä, jolla Iltasanomissa ja Ilta lehdessä mässäillään päivästä toiseen. "Kauhajoen ammuskelu extra 26 sivua" niin tosiaan, mä en tiedä kuinka suuri himo ihmisillä on tirkistellä järkyttäviä tapahtumia noin juorulehtiperiaatteella, koska kuitenkin on mun mielestä totaalisen ällöttävää, että Iltalehdestä esim. löytyy minuutintarkka selvitys tapahtumista. Kun kysehän on nyt siitä, että ne ihmiset olivat jonkun omaisia - kyllä, mä ajattelen nyt myös myötätunnolla ampujan perhettä - enkä koe, että on mitenkään kovin oikeutettua revitellä jutulla lehdessä.
"Miksi Matti ampui?" Niin miksipä niin, mikä tätä lama-ajan kuppikuntaa vaivaa, joka nyt on kehittynyt aikuisiksi heikon mielenterveyden kanssa ja keksi toinen toistaan värikkäämpiä tapoja tuoda julki sitä puutetta, josta Suomi kärsii. Onhan meillä toki poliitikot, jotka nyt taas suu vaahdossa voivottelevat sitä, että näin kävi ja lupailevat, että resurssit nuorten mielenterveyshoidon suhteen paranevat. Eiköhän tässä ole jo Jokelasta asti ihmetelty asiaa? ja maalaamatta piruja seinille totean sen, mitä on moni sanonut, ettei ole kahta ilman kolmatta. Mutta on niin turha tuudittautua siihen, ettei Suomessa tapahdu mitään, koska tämä on pieni paikka jnejne.
No eniveis, en keksi varmaan mitään sanottavaa, mitä ei olisi jo puitu. Kuitenkin omalla tavallaan mua ottavat suunnattomasti päähän nämä voivottelijat, joilla ei ole mitään järkevää sanottavaa koko asiaan, vaan sitä tahkotaan kuin maailmanlaajuista katastrofia. En mä sano, etteikö tämä olisi järkyttävää, mutta kun katsotaan maailman tapahtumia yleisestä mittakaavasta, niin tämähän on aika järkyttävä paikka, eikö? eikä yksi poika, jonka pakka hajosi, suinkaan ole tämän maailman suurin syntipukki.

Mut kuitenkin sivusta seuratessa tässä huomaa, miten paljon enemmän väkivaltaisuuksista nykyään uutisoidaan ja miten paljon järkyttävämpiä ne on luonteeltaan. Okei, ennen joku saattoi tuikata toista puukolla nakkikiskan jonossa, mutta nyt se viidakkoveitsi viedään kouluun ja sivussa silvotaan pari kaveria vain koska oma pakka hajosi - lopuksi tapetaan itsensä. Voisi ajatella, että nämä sankarit kuitenkin voisivat tappaa itsensä omassa hiljaisuudessa sotkematta siihen muita.
Toinen mitä mä tässä mietin, oli tämä insuliinisurmaaja, jonka motiivia en todella tule koskaan ymmärtämään.
Mut niin, kun pojat tekevät värikkäitä tempauksia, jotka saavat paljon huomiota osakseen, tuhoavat tytöt itseään mitä mielenkiintoisimmin keinoin ja jäävät huomiotta. Mikä tätä Suomen nuorisoa oikeastaan vaivaa, kun nuoret aikuiset tuntuvat järjestäen menettävän tolkkunsa? enkä mä meinaa tällä sitä osaa, jotka tappavat itsensä ja kaverinsa, vaan yleisesti tätä koko nuorison pahoinvoivaa tilaa. Esim. poikaystävä tappoi ex-tyttöystävänsä tämän vanhempien pihalle mustasukkaisuudesta - poika oli jotain mun ikäluokkaa ja tyttö muistaakseni vähän nuorempi. Ja kuitenkin nuoret katsovat väkivallan joko muita tai itseä kohtaan olevan jonkinlainen ratkaisu, vaikka sen myötä asiat vasta solmussa onkin.

Ja kun yritetään hienovaraisesti kehotella, josko nuoriso kävisi juttelemassa jollekin. No sitten on nämä Suomi leijona-kaulakoruissa ja pilottitakeissa menevät tosi jätkät, jotka fiksusti ilmoittavat "Mä en oo mikää hullu" niinpä tosiaan, sehän tekeekin ihmisestä hullun, kun käväisee psykologin pakeilla muutaman kerran kuussa. En mäkään koe itseäni hulluksi, vaikka käyn siellä aivan mielelläni kerran viikossa juttelemassa mukavia. Mutta se aiheesta.

No mutta niin, koulussahan menee vallan mukavasti tällä hetkellä. Tosin en kyllä tällä tahdilla rämmi koulua läpi edes siihen mennessä, kun olen 80. Tässäkin jaksossa saan suoritettua 4 kurssia, edellisessä saman verran. No toki jos saisin sen ruotsin itsenäiseen opiskeluun, mitä vahvasti epäilen. Tämän jälkeen skarppaan.
Mut ihan kiva taso on pysynyt noissa kokeissa, kun palautuksia tänään saatiin. Historian kokeesta 10, multa puuttui tosiaan se 0,25 pistessä ja lollasin sille miinukselle hyvinkin paljon. Uskonnosta 9 ja psykasta 9. Kompensoivat sitten sitä matikannumeroa, joka todennäköisesti hipoo sitä kutosen kiepettä. Mutta mä olen suoraan sanoen aika yllättynyt tasostani.

Saappaiden metsästys jatkuu yhä edelleen, koska en toistaiseksi ole löytänyt kinttuihini sopivia kenkiä, ehkä ensi viikolla sitten, kun teen uuden yrityksen. Mutta karvahatun löysin, mustan ja erittäin huvittavan näköisen, mutta mä rakastan sitä. Kun vielä nappaan kivan karvatakin mukaan ja pullon viinaa toiseen käteen, niin voin mennä tanssimaan ripaskaa keskelle kauppatoria ja lauleskelemaan juomalauluja nenä punoittaen.

Mut kuittaan ja kiitän, ettekä te saa edes kuvia nyt, koska kello on paljon ja mulla on saksaa luettavana ja suihkussakäynti edelleen tekemättä. Olen kyllä sitä mieltä, että Raision lukion vessat ovat tylsiä - niissä ei ole vessakirjoituksia! ihan totta, mikä on tällainen koulu?

maanantaina, syyskuuta 22

Sopivien saappaiden metsästys

Tällä hetkellä mä olen niin valmis maksamaan ruhtinaallisesti sille, joka johdattaa mut hammaslääkäriin. Mä en oikeasti ole käsittänyt, että hammassärky voi olla näin viho viimeisen v-mäinen fiilis - tai oikeastaan, että hampaat voi edes särkeä näin kovin. Viisaudenhampaat my love siis ja minähän en mene hammaslääkäriin kuin pakotettuna. Tosin nyt alan olemaan aika varma, että sinne on pakko mennä, ellen halua turvautua johonkin kotikonstiin tämän poistamisessa (kaivan sen jollain mattopuukolla vaikka irti). Ehkä tämän viikon aikana voitan vielä kammoni ja menen sinne, koska ihan tosissaan tämä fiilis ei ole kovinkaan mieltä ylentävä.

Viikonloppu rullasi silleen aika normaalilla painolla, tosin koeviikon päätyttyä mulla on kummallisen toimeton olo, kun olen vaan voinut olla. Esim. nukuin tänään puoli kolmeen ja olin varma, että on sunnuntai, vaikka tosiasiassa tänään on se kauan kaivattu ylimääräinen vapaapäivä, jonka sai kuluttaa miten haluaa - mun piti mennä shoppailemaan, mutta rahatilanne ja motivaatio ei riittäneet.

Ruskeiden nahkasaappaiden ja tummanharmaan puoli reiteen yltävän tunikan metsästys on melkein kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Mä en ole maksamassa saappaista sataa euroa, en etenkään, kun kaikki vastaan tulleet ovat olleet joko törkeän rumia tai muuten vain epäsopivia. Mistä löytyykään koon 37 saapas sopivalla lestillä ja kivalla korolla? ei ilmeisesti mistään, ei, kun ottaa huomioon että olen rämpinyt Turun kenkäkaupat läpi noin viiteen kertaan ja tullut samaan lopputulokseen joka kerta.
Ginatricotilla puolestaan oli sellainen tunika mitä hain, mutta arvatkaa oliko kokoa S? no eipä toki ja M koon kanssa voisin harkita telttailua eräseuduilla, mukaan mahtuisi varmaan pari kaveriakin. Ehkä mä meen huomenna tekemään uutta kierrosta taas.

Mutta nyt mä voisin harkita vaikka parsakaalin syömistä. Totesin että yksi 10 kiloa olisi taas hyvä saada pois, joten ei kun siirrytään rakastamalleni rehulinjalle jälleen kerran. So sayonara girl~

tiistaina, syyskuuta 16

You're not bored, you're boring

Taisi se syksy tullakin sitten jo, ainakin päätellen siitä, että tänään oli ensimmäistä kertaa mukana lapaset, kun menin kouluun. Ei todella ollut liikaa, kun kävelin koululta bussipysäkille siinä puol kymmenen maissa preppauksista päästyäni. Tuntui silleen hivenen viileältä kyllä, kun on tottunut kesään ja lämpöön - tai no, itseasiassa sellaiseen +15 asteeseen ja vesisateeseen viime aikoina, mutta kuitenkin. On shokki aamulla huomata, että auton lasit on jäässä ja niitä on oikeasti krapattava, olen muuten surkea siinä. :D Opettelin taidon vasta, kun sain kortin... eli vuos sitten?

Kaikki päivityshommat on viimeaikoina hieman jääneet, kun olen seikkaillut väliä koulu - sänky. Toisinsanoen olotila on jokseenkin väsynyt ja sänky on houkuttelevampi kuin tietokone, joten olenpas fiksuna tyttönä kerrankin nukkunut iltapäivät ja tehnyt sitten kouluhommia. Onneksi tää rääkki loppuu torstaina ja sitten on kolme päiväinen viikonloppu. Koeviikot ei vain ole se mun juttu.

Mä olen tuossa vähän silmäillyt ja tehnyt tutkimuksia vaatekaupoissa, enkä vois sanoa, että tämän syksyn muoti-ilmiöt inspirois mua. Okei, siis mekot ja saappaat ja kaulahuivit yms. on kivoja, mutta mukaan mahtuu niin paljon vaatteita, joita mun pieni mieli ei oikeasti jaksa ymmärtää. Sinapinkeltainen, siis sinapinkeltainen. Se on ehkä värimaailman yksi kamalimmista väreistä ja sitä on siellä täällä ja tuolla. Shokeerauduin yksistä poolopaidoista, joita viikonloppuna hyppäsi kokonainen pyörötelineellinen eteeni - keltaista, keltaista, keltaista...

Mulla on sellainen Sex and the City fiilari, että voisin melkeinpä katsastaa pari jaksoa taas yön tunteina, kun pitäisi lukea hissaa ja uskontoa. Odotan niin, että saan sen DVD'n itselleni lokakuussa.



Jos jotain jäin kaipaamaan tossa leffassa, niin Viviennen suunnittelemaa hääpukua ja Carrien vaatteita muutenkin. Tuollainen niittistyle vyö oli muuten Top Shopissa jossain uudessa kokoelmassa, mutta kun rahatilanne sanoo nolla ja Japani odottaa tossa kolmen kuukauden kuluttua.


Harrastettiin jotain baareilua tuossa menneinä viikonloppuina Hennan kanssa. Mun mielestä tuo mun kahden huivin viritelmä on kyllä niin lol. Oli kylmä ja minä tyhmä tyttö en tajunnut sitä, joten liisasin sitten huivin lämmikkeeksi itselleni. Tennarin vessan peili on btw aika hyvä kuvauspaikka pienessä tukevassa hiprakassa.

Ei muuta, nyt lukemaan!

maanantaina, syyskuuta 8

New york girls

Vietettyäni just neljä päivää kipeänä ja Sinkkuelämän tuotantokausia katsellen mä tajuan taas, kuinka hyvä se sarja onkaan. Se on ihana ja Samantha on ihan kukku. Ja Smith! Samanthan poikaystävä! Ja Carrien vaatteet ja kengät! Olen tosin vieläkin sitä mieltä, että Samantha on suurin bitch, mutta samalla aivan mieletön nainen. Ehdoton suosikkini ihan vain sen takia, että se on niin... härski. Mä rakastan sitä kohtaa, jossa se selittää pöllitystä vibraattorista keskellä ruokapöytää. Se on ihana. Ja ne osat, joissa Carrie asuu Pariisissa. Mäkin voisin mennä Diorille shoppailemaan ilman sen suurempia tunnontuskia.

Koulun alku vie aina kohtuuttomasti aikaa ja ahkerana lukiolaisena olen toki paneutunut koulunkäyntiin aivan kympillä - tällä kertaa jopa aivan oikeasti. Olen luokan puheenjohtaja ja muuta mielenkiintoista - tai vähemmän mielenkiintoista, miten nyt vain asian haluaa käsittää.

Jostain syystä tauti on pitänyt mut myös poissa kaupoista (lähes). Tein pikavisiteerauksen Biancolle ja Ginatricotille kun etsin karvahattua ja ruskeita nahkasaappaita saamatta kumpiakaan. Ostin kuitenkin ruudullisen mekon ja valkoisen lirttivillatakin. Mut karvahatut - ne välttelee mua. Jokaisella nettikaupalla on niitä! Miksei yhdessäkään vaatekaupassa ole? haluan sellaisen söpön, karvaisen ihanuuden itselleni.

Japani lähestyy, enää reilut kolme kuukautta ja pääsen siihen shoppailun mekkaan kolmeksi viikoksi, johon haluankin. Luoja tietää, kuinka paljon mun laukku painaa kun lähden kotiutumaan sieltä. Tosin mua edelleen kammoksuttaa kavereiden mainostukset torakoista, mutta ehkä ne kuolee, kun paiskon niitä korkkareilla ja jotain.

Liz lisa in niin se juttu, jonka olen löytänyt. Olen katkera siitä, ettei sieltä saa tilattua Suomeen kamaa laisinkaan. Se on niin.. väärin. Siellä on ihania vaatteita, mutta toinen asia toki on se, mahtuu tällainen suomalaistyttö noihin vaatteisiin.

Ostin tuossa taannoin yhden laukun, jonka kanssa tuo toppiasia sopisi kivasti. Henkkamaukalla on vähän samantapainen, samoin Kiraffissa, että ehkä mä menen metsästämään rahatilanteen mulle suomin oikeuksin.

Haluaisin rääkätä itseäni ja ostaa korolliset saappaat, mutta musta tuntuu, että ehkä tyydyn vain mataliin korkoihin, koska tunnetusti mä olen jo muutenkin aina myöhässä, joten korot vaan hidastaisi reissua vielä lisää sitten, kun tulee talvi ja liukas. Suosin mukavuutta. ♥